12 helmikuuta 2013

Remonttia ja haavereita

Viimeksi taisinkin mainita jotain siitä etten ole piiitkääään aikaan kirjoitellut yhtään mitään ja taas siinä vierähti tähänkin tekstiin melkoinen aika. Kerrotaanpa vähän enemmän siitä miten meidän kesä, syksy ja talvi ovat sujuneet.

Juhannuksena muutimme appiukkoni huomaan ja aloitimme mittavan remontin kotitalossamme. Kaikki sisäpinnat, lämmitysjärjestelmä, sähköt, vesiputket, ikkunat, ovet siis ihan kaikki uusittiin. Karpo joutui tämän ajan viettämään hirmuisesti aikaa yksin pienessä "kattohuoneissamme". Kärsin tuona aikana aivan hirveän huonoa omatuntoa siitä ettei aika vaan riittänyt työn, hevosen ja remontin ohessa koiralle. Onneksi appiukkoni otti Qapon hyvin vastaan ja hän sai leikkiä alakerrassakin. Appeni myöskin hemmotteli hänet aivan pilalle syöttämällä hirmuisesti herkkuja ja siitä nyt tavaksi jäänyt kerjääminen. Nappulatkaan herralle eivät tahdo oikein maistua, kun on tottunut mikrossa lämmitetyyn karjalanpaistiin , fileisiin ja hirven luihin... 

Alkutalvesta poitsulle kävi pieni haveri. Palailin iltasella työmaalta kotiin ja nappasin koiran ulkoilemaan. Tapasin pihalla ystäväni joka silitti Qapoa, koira uikahti ja hyppäsi sivuun. Siinä sitten pimeässä ihmettelimme, että mikäs sille tuli. Arvelin ensin, että tuskin on mitään, kun herralla on vaan välillä tapana diivailla jos väärästä kohtaa silitetään.  Menimme sisälle ja aloin tarkastella koiraa. Huomasin sen kyljessä olevan kolikon kokoisen reijän. Välittömästi rupesin puhuttamaan mieheni isäukkoa, joka ei ollut huomannut haavaa laisinkaan. Aikaisemmin tuona päivänä appeni ystävätär oli tullut dallunsa kanssa kylään. Kyseinen rouva ei sitten tiennyt, että taloudessa oli hoidossa koira. Hän päästi dalmatialaisensa eteisessä vapaaksi ja salamana koira olikin Karpon kimpussa.  Dallu oli kiikutettu pihalle ja Qapo yläkertaan, sen kummemmin tarkastelematta vahinkoja. Nainen oli pahoitellut tilanetta ja kertoi, ettei ole eka kerta, kun kys. dallu käy toisten päälle. Tarinan kuultuani soitin heti päivystävälle ja kyselin mitä tehdään. Ell. neuvoi hakemaan antibioottikuurin, kun puremahaavoilla on tapana tulehtua. Seuraavana päivänä mieheni kiikutti koiran lääkäriin, jossa ajeltiin karvat haavan ympäriltä, putsattiin ja evääksi saatiin viikon lääkekuuri. Onneksi hommassa ei kuitenkaan käynyt pahemmin ja rouvakin korvasi ell. käynnin. 

Nyt olemme päässeet jo omaan kotiin takaisin ja elämä alkaa tasoittua... Nyt poika pitää taas semmoista meteliä, että täytyy varmasti huomiota saada ;) 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti