Käytiin tänään maastoilemassa, kun kenttä oli niin jäässä ja liian kova ratsastukseen. Qapo on ollut muutaman kerran aikaisemminkin jo mukana ja osaa mennä oikein nätisti karkailematta. Tänään oli sitten hieman hurjempi retki...
Meillä on aina päiväsaikaan tapana maastoilla pitkin metsiä etsimässä uusia maastomahdollisuuksia ja tänäänkin samoiltiin taas ties missä. Siirryttäessä pieneltä peltotieltä metsäpolulle oli siinä välissä oja, jonka yli päästiin ihan normaalisti kävellen, mutta takaisin tulomatkalla päätti hevoseni ylittää sen valtavalla loikalla. Enhän minä ollut moiseen varautunut ja minä menetin tasapainoni mätkähtäen suoraan kyljelleni peltoon. Siinä sitä sitten ihmeteltiin, kun ei näkynyt kuin hevosesta ja koirasta perävalot. Oikein hienosti vierekkäin täyttä laukkaa kotiin päin mentiin! Minä sitten sieltä maasta ylös ja koiraa huutamaan. Pikkumies siinä varmaankin innostui, kun kerrankin mennään täysiä, eikä huomannut mamman puuttuvan matkasta! Puoli kilometriä laahustettuani näkyy sieltä punainen takki ja Karpo juoksee vatsaan, että "kappas sinnekös se emäntä jäikin!" Minullahan ei tietenkään ollut edes puhelinta mukana, onneksi ei sattunut mitään sen pahempaa. Hevonenkin löytyi tallilta ehjin nahoin...
Toivottavasti joulun pyhät sujuvat rauhallisemmissa merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti