Onnea Qapo 6kk!

Pikkumiehellä tuli eilen täyteen 6kk eli ihan iso poika jo! Säkäkorkeus oli jo 51cm, eli taitaa tulla Qaposta melkonen jättiläinen, jos vielä jatkaa kasvua!

Tänään oli tallipäivä tilanteita tulvillaan. Aluksi ei herraa näkynyt kentän laidalla ollenkaan, mutta kun muita ratsukkoja saapui sekaan niin johan oli herra hämmentämässä. Otti aina kentän toiselta laidalta vauhtia syöksyi kentän läpi huimaa vauhtia ja oli niiiiiiin hauskaa! Itse siinä sitten häpeissäni koirani käytöksestä päätin, että nyt lähdetään maastoon purkamaan paineita. Ihan kivasti Qapo jaksoi mennä ja pysytteli lähistöllä. Tallilla alkoi taas tohina. Ensin laitoin Qapon karsinaan odottamaan, että saan hevosen pois jaloista ja pystyn vahtimaan koiraa ulkosallakin. Sieltä se pääsi kuitenkin ovelasti livahtamaan ja kohta kuuluikin pihalta kamalan surkeaa valitusta. Pelästyin ensin että herra on saanut kaviosta, mutta ilmeisesti vaan saanut aidasta sähköä. Oppiipahan varomaan! ...mutta ei oppinut... Käytiin yhdessä viemessä hepo takaisin tarhaan niin taas oli ukko sähkölangassa! Kamalan uikutuksen kera takaisin talliin kauhealla vauhdilla. Tais vähän poika säikähtää, kun loppuajan kyhnytti tiukasti mamman jaloissa.

En taida enää viikonloppuisin ottaa Qapoa tallille hämmentämään, sen verran nolotti riekkupekan touhut :D

Tallikoira

Qapo pääsi tänään ekaa kertaa ihan kunnolla mukaan tallille. Ollaan me heppoja moikattu ennenkin, mutta ei ole ollut mukana, kun ratsastan. Tarkotus oli ottaa se ekaa kertaa mukaan niin, että avokki on mukana, mutta päätin nyt sitten kuitenkin ottaa elukan mukaan. Saahan sen aina autoon, jos ei osaa käyttäytyä.

Aamupäivä meni oikein kivasti siinä touhutessa ja Qapokin oli kiltisti. Ei haukkunut tai muuten riehunut hevosten lähellä. Silloin kun hyppäsin selkään oli ukko vähän aikaa ihmeissää "et tuu ny akka äkkiä pois sieltä, mitä sä sinne menit?" Jonkin aikaa tuo jaksoi juosta kentällä perässä, mutta sitten rupesi touhuilemaan kentän ympäristössä omiaan. Kentälle jos menen niin uskallan ottaa koiran vielä mukaan, mutta maastoon lähdöstä mulla on vielä vähän epävarma olo. Mitä jos toi ei tottelekkaan tai ei jaksa? Eli täytyy vielä sitä hommaa mietiskellä..  Pois herran ei olisi halunnut lähteä ollenkaan, mutta johan sille tuli hätä, kun hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan. Sitten tultiin niin nätisti heti kyytiin, hyvä kun sain auton ovea auki! Tallin pihassa oleva mies katteli naureskellen meijän touhua.

Mahtavaa jos saan siitä hyvän tallikaverin ja kaikki sujuu ilman haavereita. Qapokin vaikutti oikein iloiselta ja oli ihan puhki, kun päästiin kotiin.

Hurtan manttelitkin tuli jo postissa, mutta kirjottelempa niistä sitten myöhemmin.

On se vaan mamman mussukka!

Varoitus! Saattaa sisältää eläimen inhimillistämistä!

Eräällä paljon parjatullakin forumilla pyydettiin listaamaan asiat joita vihaa tai rakastaa koirassaan. Aloin sitten pohtia näitä piirteitä. Minä en ainakaan suoranaisesti vihaa mitään mitä Qapo tekee, jotkut asiat tietysti ärsyttää. Toisaalta miksi ärsyyntyä asioista jotka on kuitenkin periaatteessa ihan omaa syytä. Tässä kuitenkin asioita jotka ihastutavat ja vihastuttavat.

No 1 vihastuttaja on ehdottamasti piippaaminen aamutuimaan! Ukko on viimeaikoina alkanut vinkumaan heti aamusta ja kitisee vaikka tunteja. Olen yrittänyt olla välittämättä tästä ja jatkaa unia, mutta jossain vaiheessa se on kuitenkin noustava. Muuten ei vinkumista liiemmin harrasta, onneksi. Toinen asia on olohuoneen pöydältä varastelu. Olkkarin pöytä on juuri sen verran matala, että pystyy siitä nappaamaan tavaroita. Tämän ongelman aijon ratkaista jollain jekulla, kunhan vaan keksin jonkun tarpeeksi pahansuovan. Kenkienkin varastelu loppui siihen, kun heitin nurkan takaa salaa lasillisen vettä niskaan. Siitä pöllähtäneestä ilmeestä olisi pitänyt saada valokuva! Kolmantena on sitten valikoiva kuulo: lenkillä totellaan ihan ok, mutta entäs sitten kun kotipihassa pitäisi totella... Oikein nään sen jekkuilevan ilmeen, kun yritän saada sitä sisälle tai olemaan pyörimättä autojen ympärillä, kun ne ovat tulossa/lähdössä. "Lällällää, sä et saakkaa mua kiinniiiiii!" Sisälle tulo ongelmaa olen yrittänyt ratkaista jättämällä sen pihalle vinkumaan ja joku kerta jätänkin koko yöksi, jos ei oppi ala mennä perille! Ekasta käskystä tuleminen tietää kyllä heti namipalkintoa ja muutaman käskyn jälkeen saa vain kehut. Ainahan meillä harjoitellaan kotipihallakin luoksetuloa ja se onnistuukin silloin ihan hyvin, kun tietää ettei joudu sisälle.

Onhan se tietysti niin rakastettavakin! Parasta siinä on miten se näyttää tunteensa. Kun se on iloinen, se on niin iloinen, ettei pysy turkissaan ja hymyilee niin isosti! Jos on vähän paha mieli niin tulee kainaloon hakemaan mamman/papan lohdutusta. Qapo on myös hyvin omatoiminen, mutta pitää myös ihmisistä tosi kovasti. Tervehtii aina vieraita iloisesti, mutta ei jää kuitenkaan hössöttämään. Osaa käyttäytyä niin lasten, kuin aikuisten kanssa. Talo saattaa olla täynnä sakkia, mutta Qapo vetää hirsiä sohvalla ihan täyttä häkää.  Eikä se välitä mistään, saa pukea vaikka ballerina-asuun tai roikottaa jaloista (näin en siis tee, mutta esim.) ni ukkeli on vaan ihan: Aijaa okei! ..poikkeuksena kynsien leikkuu..  Nopea oppiminen on myös oikein ihana piirre, mutta välillä se on taas niin suloinen höppänä: "Minne sä laitoit sen namin?" ..nami tassun päällä harjoitellaan kontaktia... Toisia vois ärsyttää, mutta minusta on aika hauskaa kovaa haukottelu. Aina kun joku ei huomaa häntä niin haukotellaan niin, että varmasti kaikki katsoo!

Semmoisia ja myös monia muita luonteenpiireitä omaava on meidän Qapo!

ps. Nyt se näkee sohvalla varmasti hiiren jahtaus unta. Haukkuu ja juoksee!

Takkikelit koitti!

Qapo loimimallina

Nyt se tuli talvi, tulis vielä lunta niin mä olisin tosi iloinen! Qapo tuskin on tästä asiasta samaa mieltä, ukkeli nimittäin on väristellyt ulkona jo +5 asteessa. Tarkoitukseni oli odotella vähän kovempia pakkasia ennen kuin isken takkia päälle, mutta pakko kai se oli jo pukea. Parina päivänä ollaan tehty lenkki loimen kanssa ja ihan hienosti on pikkumies siihen suhtautunut. Antaa pukea oikein kiltisti eikä yritä repiä pois. Hiukkasen iso tuppaa vaan takki olemaan kaula-aukon kohdalta ja pyllynpäältä tulee hieman yli. Todella hyvät jalkalenkit takana, niin ei pääse putoilemaan pepun päältä. Säätövaraa niissä saisi kyllä olla, mutta eipä 16 euron hankinnalta voi kummosia odottaakkaan :P  Täytyy varmaan investoida ja tilata Peten koiratarvikkeesta Hurtan talvimantteli, kun näyttävät olevan tarjouksessa. Tuolla loimelle tuskin pärjätään, kun ei suojaa mahaa ja Qapo vaikuttaa melkoiselta vilukissalta.

Eläinlääkäri reissu

Istun tässä emännän vieressä lohtua hakemassa, kun on ollut niin kamala päivä ja katsoin että nyt se alkaa kirjoittamaan tota blogia. Onko se sen asia kirjotella tänne minun asioitani? Päätin astua puikkoihin!

Tänään emäntä laittoi mut just ennen ruoka-aikaa autoon ja lähettiin huristelemaan johonkin. Perillä selvisi että täähän oli taas tää paikka, jossa lahjotaan nameilla, eläinlääkäri! Mut nostettiin siihen pöydälle missä aina tutkitaan ja eläinlääkäri katsoi hampaita. Eläinlääkäri totesi minulle, että minulla on pienien koirien vaiva vaikka olen iso poika. Teki mieli sanoa, että minä olen ihan pieni vielä, koska emäntäkin sanoo niin ja sitäpaitsi mun mielestä mä mahdun ihan hyvin vielä syliinkin! Sitten se eukko kehtas taas tuikata muhun jonkin piikin ja sanoi emännälle, että voit tulla tunnin päästä hakemaan. Ei se emäntä onneks sitten lähtenykkään vai jäi mun kanssa sinne. Pian alkoi tulla vähän tokkurainen olo ja jalat ei kantanu. Siinä vaiheessa mä aattelin et ei oo ikänä väsyttäny näin kovasti.

Heräsin jostain ihan oudosta paikasta. Emäntää ei näkyny missään ja kulmahampaiden kohtaa kolotti, pääsi pieni itkukin! Onneks mä pian jo kuulinkin sen äänen ja se tuli oven takaa mua moikkaamaan. Mä halusin jo kovasti lähteä kotiin vaikka jalat ei kantaneet ollenkaan. Eläinlääkäri höpötti vielä emännälle korvista jotain, mut onneks me sitten heti lähdettiinkin ja pääsin autoon nukkumaan. Kotona emäntä kantoi mut pois autosta ja vei omalle pedille, johon multa sitten vahingossa pääsi pissa ja emäntä vaan hihitteli, et taidan olla vähän aineissa.. Mitä lie sekin sitten tarkottaa.. Sitten se kehtas ottaa ne inhottavat kynsisakset ja leikkas mun kynnet, käytti kuulema hyväkseen tokkuraani. Sitten se lähti menemään johonkin typerään hevoshommaan ja jätti mut nukkumaan. Nousin pedistä vasta ekaa kertaa, kun se tuli takaisin ja menin viereen köllöttämään. Isännän syli ei kelvannut tänään, koska emännän syli on parempi lohtukoto. Nyt taidan laittaa silmät vielä kiinni, kun väsyttää niin kovin ja suukin on kipeä...zzzz....