30 joulukuuta 2011

Korvatulehdus

Potilas


Käytiin Karpon kanssa toissapäivänä eläinlääkärissä korvan takia. Siellä selvisi, että tulehdus on päässyt todella kovaksi, lääkäri ei nähnyt koko tärykalvoa... Minä kun luulin vielä pitäneeni niistä hyvää huolta huuhtomalla ja tarkkailemalla. Lääkäri kuitenkin totesi, että korvakäytävä on voinut olla jo jonkin aikaa turvonnut ja että huuhde ei ole välttämättä päässyt tämän vuoksi tarpeeksi syvälle. Nyt meillä on sitten kortisonilääkitys laskemassa korvan turvotusta, kipulääke ja pari päivää olen huuhtonut etikka-suolaliuosseoksella. Antibiootit ja tipat haetaan, kun tulokset saapuvat, niin saadaan ainakin lääkkeet oikeaan vaivaan.  Tämä lääkäri oli oikein pätevän oloinen ja mukava tyyppi, eikä hermostunut meille vaikka Qapo olikin kauhuissaan ja huusi kuin tapettavaa hoitopöydällä.

Lääkäri reissu oli muutenkin melkoinen, kun ensin odotettiin myöhässä olevaa lääkäriä tunti vastaanoton pihalla ja tämän jälkeen etsittiin kolmesta apteekista lääkkeitä. Kyllä taas minun pitkää pinnaani koeteltiin ja erityisesti 7kk vanhan pinseriuroksen :D

Tänään on pikkumies ollut aika flekmaattisen oloinen, pötköttänyt vain pedissään ja mamman syliinkin on pakko päästä. Kirsukin oli kuiva joten mittasin kuumeen. Normaali lämpö oli herralla, joten väsymys on varmaan kortisoonin syytä. Niinkuin kamala pissahätäkin, tänään pääsi jo vähän olohuoneen lattiallekkin, kun oli niin kamala hätä!

Ei olla nyt viitsitty pitkiä lenkkejä tehdä tai tallilla käydä tuolla kapisessa ilmassa noilla korvilla. Toivottavasti tuo veikkonen tuosta paranee ja päästään taas yhdessä temmeltämään!

27 joulukuuta 2011

Kauheen iso poika jo!

Mittailin eilen Qapoa ja huh miten iso poika se on! Säkä 52cm jos nyt sain sen pyörimiseltä oikean lukeman, piti kyllä ottaa monta kertaa, kun en meinannut uskoa. Kiloja ukkelille on kertynyt 17kg. Taitaa tulla melko jättiläinen jos vielä kasvaa, sehän on jo korkeampi kuin isänsä Harri.

Löysin netistä myös Qapon veljen Qurron ja sekin taitaa olla juttujen perusteella melko iso pinseri. Toivottavasti Papun emäntä eksyy terveiset luettuaan tänne!

Huomenna olisi tiedossa eläinlääkäri reissu. Qapon oikea korva on jo jonkin aikaa mielestäni erittänyt enemmän, kuin vasen ja nyt sitten alkanut uikuttaa sen kipeyttä. Mennään eri eläinlääkärille, kuin aikaisemmin, jospa tämä ottaisi kunnon kokeet ja katsoisi mikä siinä korvassa mättää!

22 joulukuuta 2011

Maastoilua



Käytiin tänään maastoilemassa, kun kenttä oli niin jäässä ja liian kova ratsastukseen. Qapo on ollut muutaman kerran aikaisemminkin jo mukana ja osaa mennä oikein nätisti karkailematta. Tänään oli sitten hieman hurjempi retki...

Meillä on aina päiväsaikaan tapana maastoilla pitkin metsiä etsimässä uusia maastomahdollisuuksia ja tänäänkin samoiltiin taas ties missä. Siirryttäessä pieneltä peltotieltä metsäpolulle oli siinä välissä oja, jonka yli päästiin ihan normaalisti kävellen, mutta takaisin tulomatkalla päätti hevoseni ylittää sen valtavalla loikalla. Enhän minä ollut moiseen varautunut ja minä menetin tasapainoni mätkähtäen suoraan kyljelleni peltoon. Siinä sitä sitten ihmeteltiin, kun ei näkynyt kuin hevosesta ja koirasta perävalot. Oikein hienosti vierekkäin täyttä laukkaa kotiin päin mentiin! Minä sitten sieltä maasta ylös ja koiraa huutamaan. Pikkumies siinä varmaankin innostui, kun kerrankin mennään täysiä, eikä huomannut mamman puuttuvan matkasta!  Puoli kilometriä laahustettuani näkyy sieltä punainen takki ja Karpo juoksee vatsaan, että "kappas sinnekös se emäntä jäikin!" Minullahan ei tietenkään ollut edes puhelinta mukana, onneksi ei sattunut mitään sen pahempaa. Hevonenkin löytyi tallilta ehjin nahoin...

Toivottavasti joulun pyhät sujuvat rauhallisemmissa merkeissä!

20 joulukuuta 2011

Joulupaketti

Kuningas Qapo


Qapo sai hieman etuajassa joululahjansa ja pääseekin viettämään seuraavaa yötä uudessa pedissä. Lahja taisi olla mieluinen, koska heti hyppäsi siihen torkuille!

Olin jo aivan korviani myöten täynnä Karpon pentuajan makuupaikkaa, joka koostui vanhoista sohvatyynyistä ja peitoista... Koko komeus oli yleensä levällään pitkin keittiön lattiaa... Tilasin aluksi hieman erilaisen koiranpedin (kuva), mutta L-koko osoittautui liian pieneksi ja siinä ei ollut reunoja kuten kuva lupaa. Kun laittoi pedin lattialle reunat upahtivat samaan tasoon muunkin sängyn kanssa.  Reunallisen pedin halusin, koska lattoillamme vetää ja minusta ovat paremman näköisiä. Tilasin sitten Yap Aluna pedin vaihdossa, joka osoittautui oikein  hyväksi ja isoimpaan kokoon mahtuu vaikka koko leluarsenaalikin kainaloon. Hieman piti vanuja pöyhiä pedissä paikalleen, mutta muuten kalliimpanakin petinä laadukkaan oloinen.

Taas pitää antaa kehuja Peten koiratarvikkeen nopeudelle. Pe lähti palautuspaketti ja tänään oli jo uutta tilalla!

19 marraskuuta 2011

Onnea Qapo 6kk!


Pikkumiehellä tuli eilen täyteen 6kk eli ihan iso poika jo! Säkäkorkeus oli jo 51cm, eli taitaa tulla Qaposta melkonen jättiläinen, jos vielä jatkaa kasvua!

Tänään oli tallipäivä tilanteita tulvillaan. Aluksi ei herraa näkynyt kentän laidalla ollenkaan, mutta kun muita ratsukkoja saapui sekaan niin johan oli herra hämmentämässä. Otti aina kentän toiselta laidalta vauhtia syöksyi kentän läpi huimaa vauhtia ja oli niiiiiiin hauskaa! Itse siinä sitten häpeissäni koirani käytöksestä päätin, että nyt lähdetään maastoon purkamaan paineita. Ihan kivasti Qapo jaksoi mennä ja pysytteli lähistöllä. Tallilla alkoi taas tohina. Ensin laitoin Qapon karsinaan odottamaan, että saan hevosen pois jaloista ja pystyn vahtimaan koiraa ulkosallakin. Sieltä se pääsi kuitenkin ovelasti livahtamaan ja kohta kuuluikin pihalta kamalan surkeaa valitusta. Pelästyin ensin että herra on saanut kaviosta, mutta ilmeisesti vaan saanut aidasta sähköä. Oppiipahan varomaan! ...mutta ei oppinut... Käytiin yhdessä viemessä hepo takaisin tarhaan niin taas oli ukko sähkölangassa! Kamalan uikutuksen kera takaisin talliin kauhealla vauhdilla. Tais vähän poika säikähtää, kun loppuajan kyhnytti tiukasti mamman jaloissa.

En taida enää viikonloppuisin ottaa Qapoa tallille hämmentämään, sen verran nolotti riekkupekan touhut :D

15 marraskuuta 2011

Tallikoira



Qapo pääsi tänään ekaa kertaa ihan kunnolla mukaan tallille. Ollaan me heppoja moikattu ennenkin, mutta ei ole ollut mukana, kun ratsastan. Tarkotus oli ottaa se ekaa kertaa mukaan niin, että avokki on mukana, mutta päätin nyt sitten kuitenkin ottaa elukan mukaan. Saahan sen aina autoon, jos ei osaa käyttäytyä.

Aamupäivä meni oikein kivasti siinä touhutessa ja Qapokin oli kiltisti. Ei haukkunut tai muuten riehunut hevosten lähellä. Silloin kun hyppäsin selkään oli ukko vähän aikaa ihmeissää "et tuu ny akka äkkiä pois sieltä, mitä sä sinne menit?" Jonkin aikaa tuo jaksoi juosta kentällä perässä, mutta sitten rupesi touhuilemaan kentän ympäristössä omiaan. Kentälle jos menen niin uskallan ottaa koiran vielä mukaan, mutta maastoon lähdöstä mulla on vielä vähän epävarma olo. Mitä jos toi ei tottelekkaan tai ei jaksa? Eli täytyy vielä sitä hommaa mietiskellä..  Pois herran ei olisi halunnut lähteä ollenkaan, mutta johan sille tuli hätä, kun hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan. Sitten tultiin niin nätisti heti kyytiin, hyvä kun sain auton ovea auki! Tallin pihassa oleva mies katteli naureskellen meijän touhua.

Mahtavaa jos saan siitä hyvän tallikaverin ja kaikki sujuu ilman haavereita. Qapokin vaikutti oikein iloiselta ja oli ihan puhki, kun päästiin kotiin.

Hurtan manttelitkin tuli jo postissa, mutta kirjottelempa niistä sitten myöhemmin.

13 marraskuuta 2011

On se vaan mamman mussukka!

Varoitus! Saattaa sisältää eläimen inhimillistämistä!

Eräällä paljon parjatullakin forumilla pyydettiin listaamaan asiat joita vihaa tai rakastaa koirassaan. Aloin sitten pohtia näitä piirteitä. Minä en ainakaan suoranaisesti vihaa mitään mitä Qapo tekee, jotkut asiat tietysti ärsyttää. Toisaalta miksi ärsyyntyä asioista jotka on kuitenkin periaatteessa ihan omaa syytä. Tässä kuitenkin asioita jotka ihastutavat ja vihastuttavat.

No 1 vihastuttaja on ehdottamasti piippaaminen aamutuimaan! Ukko on viimeaikoina alkanut vinkumaan heti aamusta ja kitisee vaikka tunteja. Olen yrittänyt olla välittämättä tästä ja jatkaa unia, mutta jossain vaiheessa se on kuitenkin noustava. Muuten ei vinkumista liiemmin harrasta, onneksi. Toinen asia on olohuoneen pöydältä varastelu. Olkkarin pöytä on juuri sen verran matala, että pystyy siitä nappaamaan tavaroita. Tämän ongelman aijon ratkaista jollain jekulla, kunhan vaan keksin jonkun tarpeeksi pahansuovan. Kenkienkin varastelu loppui siihen, kun heitin nurkan takaa salaa lasillisen vettä niskaan. Siitä pöllähtäneestä ilmeestä olisi pitänyt saada valokuva! Kolmantena on sitten valikoiva kuulo: lenkillä totellaan ihan ok, mutta entäs sitten kun kotipihassa pitäisi totella... Oikein nään sen jekkuilevan ilmeen, kun yritän saada sitä sisälle tai olemaan pyörimättä autojen ympärillä, kun ne ovat tulossa/lähdössä. "Lällällää, sä et saakkaa mua kiinniiiiii!" Sisälle tulo ongelmaa olen yrittänyt ratkaista jättämällä sen pihalle vinkumaan ja joku kerta jätänkin koko yöksi, jos ei oppi ala mennä perille! Ekasta käskystä tuleminen tietää kyllä heti namipalkintoa ja muutaman käskyn jälkeen saa vain kehut. Ainahan meillä harjoitellaan kotipihallakin luoksetuloa ja se onnistuukin silloin ihan hyvin, kun tietää ettei joudu sisälle.

Onhan se tietysti niin rakastettavakin! Parasta siinä on miten se näyttää tunteensa. Kun se on iloinen, se on niin iloinen, ettei pysy turkissaan ja hymyilee niin isosti! Jos on vähän paha mieli niin tulee kainaloon hakemaan mamman/papan lohdutusta. Qapo on myös hyvin omatoiminen, mutta pitää myös ihmisistä tosi kovasti. Tervehtii aina vieraita iloisesti, mutta ei jää kuitenkaan hössöttämään. Osaa käyttäytyä niin lasten, kuin aikuisten kanssa. Talo saattaa olla täynnä sakkia, mutta Qapo vetää hirsiä sohvalla ihan täyttä häkää.  Eikä se välitä mistään, saa pukea vaikka ballerina-asuun tai roikottaa jaloista (näin en siis tee, mutta esim.) ni ukkeli on vaan ihan: Aijaa okei! ..poikkeuksena kynsien leikkuu..  Nopea oppiminen on myös oikein ihana piirre, mutta välillä se on taas niin suloinen höppänä: "Minne sä laitoit sen namin?" ..nami tassun päällä harjoitellaan kontaktia... Toisia vois ärsyttää, mutta minusta on aika hauskaa kovaa haukottelu. Aina kun joku ei huomaa häntä niin haukotellaan niin, että varmasti kaikki katsoo!

Semmoisia ja myös monia muita luonteenpiireitä omaava on meidän Qapo!

ps. Nyt se näkee sohvalla varmasti hiiren jahtaus unta. Haukkuu ja juoksee!

10 marraskuuta 2011

Takkikelit koitti!

Qapo loimimallina


Nyt se tuli talvi, tulis vielä lunta niin mä olisin tosi iloinen! Qapo tuskin on tästä asiasta samaa mieltä, ukkeli nimittäin on väristellyt ulkona jo +5 asteessa. Tarkoitukseni oli odotella vähän kovempia pakkasia ennen kuin isken takkia päälle, mutta pakko kai se oli jo pukea. Parina päivänä ollaan tehty lenkki loimen kanssa ja ihan hienosti on pikkumies siihen suhtautunut. Antaa pukea oikein kiltisti eikä yritä repiä pois. Hiukkasen iso tuppaa vaan takki olemaan kaula-aukon kohdalta ja pyllynpäältä tulee hieman yli. Todella hyvät jalkalenkit takana, niin ei pääse putoilemaan pepun päältä. Säätövaraa niissä saisi kyllä olla, mutta eipä 16 euron hankinnalta voi kummosia odottaakkaan :P  Täytyy varmaan investoida ja tilata Peten koiratarvikkeesta Hurtan talvimantteli, kun näyttävät olevan tarjouksessa. Tuolla loimelle tuskin pärjätään, kun ei suojaa mahaa ja Qapo vaikuttaa melkoiselta vilukissalta.

03 marraskuuta 2011

Eläinlääkäri reissu

Istun tässä emännän vieressä lohtua hakemassa, kun on ollut niin kamala päivä ja katsoin että nyt se alkaa kirjoittamaan tota blogia. Onko se sen asia kirjotella tänne minun asioitani? Päätin astua puikkoihin!

Tänään emäntä laittoi mut just ennen ruoka-aikaa autoon ja lähettiin huristelemaan johonkin. Perillä selvisi että täähän oli taas tää paikka, jossa lahjotaan nameilla, eläinlääkäri! Mut nostettiin siihen pöydälle missä aina tutkitaan ja eläinlääkäri katsoi hampaita. Eläinlääkäri totesi minulle, että minulla on pienien koirien vaiva vaikka olen iso poika. Teki mieli sanoa, että minä olen ihan pieni vielä, koska emäntäkin sanoo niin ja sitäpaitsi mun mielestä mä mahdun ihan hyvin vielä syliinkin! Sitten se eukko kehtas taas tuikata muhun jonkin piikin ja sanoi emännälle, että voit tulla tunnin päästä hakemaan. Ei se emäntä onneks sitten lähtenykkään vai jäi mun kanssa sinne. Pian alkoi tulla vähän tokkurainen olo ja jalat ei kantanu. Siinä vaiheessa mä aattelin et ei oo ikänä väsyttäny näin kovasti.

Heräsin jostain ihan oudosta paikasta. Emäntää ei näkyny missään ja kulmahampaiden kohtaa kolotti, pääsi pieni itkukin! Onneks mä pian jo kuulinkin sen äänen ja se tuli oven takaa mua moikkaamaan. Mä halusin jo kovasti lähteä kotiin vaikka jalat ei kantaneet ollenkaan. Eläinlääkäri höpötti vielä emännälle korvista jotain, mut onneks me sitten heti lähdettiinkin ja pääsin autoon nukkumaan. Kotona emäntä kantoi mut pois autosta ja vei omalle pedille, johon multa sitten vahingossa pääsi pissa ja emäntä vaan hihitteli, et taidan olla vähän aineissa.. Mitä lie sekin sitten tarkottaa.. Sitten se kehtas ottaa ne inhottavat kynsisakset ja leikkas mun kynnet, käytti kuulema hyväkseen tokkuraani. Sitten se lähti menemään johonkin typerään hevoshommaan ja jätti mut nukkumaan. Nousin pedistä vasta ekaa kertaa, kun se tuli takaisin ja menin viereen köllöttämään. Isännän syli ei kelvannut tänään, koska emännän syli on parempi lohtukoto. Nyt taidan laittaa silmät vielä kiinni, kun väsyttää niin kovin ja suukin on kipeä...zzzz....

31 lokakuuta 2011

Rankka viikonloppu

Koko viikonloppu oltiin Karpon kanssa reissussa. Perjantain aamuna ennen yhdeksää liikkeelle ja koululle käymään seminaarihommissa ja tutustumaan asuntolan elämään. Iltapäivällä katsomaan koira"veljiä" Topia ja Frankiä minun porukoilleni. Näistä ranskiksista ei ole enää oikein Qapolle leikkikavereiksi, koska Topi on jo niin vanha ettei jaksa ja Frank ei tule toimeen kuin Topin kanssa. Hienosti silti pärjättiin pienillä järjestelyillä ja kyllähän se vanha herrakin jaksoi vähän innostua juniorin leikkeihin. Äiti neuloi Qapolle kaksi hattua talveksi, jos pakkaset yltyvät taas siihen -20 -30 asteeseen, ei sitten korvat repeile ja ärsyynny. Oikein hauskat hiippalakit tuli tällä ohjeella. Minähän kuitenkin tapani mukaan unohdin hatut eteiseen lähtöä tehdessä, mutta onhan noihin pakkasiin toivottavasti vielä aikaa.

Lauantaina suunnattiin halloween juhliin ja tässä vaiheessa Qapo alkoikin jo olla aika nuutunut kaikesta reissaamisesta. Ukkeli nukkui oikeastaan koko illan ja kaikki ihasteli, että miten se voi olla noin rauhallinen ja kiltti. Minä tietysti vaan myötäilin... Ompahan sitten halukkaita koiran hoitajia, kun ei ole koko totuus paljastunut :D

Nyt sitten ollaan onnellisesti kotona ja minä olen tyytyväinen, koska korvat eivät näyttäneen vaivaavan koko viikonloppuna!

27 lokakuuta 2011

Kissan kiusaamisesta korville

Leijonan teurastus

O ou! Taas se ravisteli päätään! Eikai jo kolmatta kertaa korvatulehdus 3kk:n sisällä?

Putsasin eilen korvat oikein hyvin ja tänään tuo on näyttänyt paremmalta. Oisko vaan mennyt vettä korvaan viime pesussa, vaikka suojelin kyllä korvaosastoa erittäin tarkasti. Hyvä etten lähtenyt ostamaan  jotain vauvojen uimahattua! :P Toivon kovasti ettei olisi mitään allergian oireita. Kaikki mitä eilen nestistä lueskelin jatkuvasti tulehduksista oli allergian syytä. Toisaalta syötin kyllä viime viikonloppuna Pedigreen purkkiruokaa J&V:n kaverina iltaruualla, että jos ei oo ukkeli tottunu lisäaineisiin tai viljoihin. Syyhän nyt voi olla mikä tahansa joten katsellaan rauhassa.

Toisena pulmana hampaat. Qapo ei ole suostunut luopumaan, kuin muutamista naskaleistaan. Ollaan kokeiltu rajumpia vetoleikkejä, kovia jyrsittäviä ja olen jopa itse yrittänyt hampaita vähän heilutella, mutta ei niin ei! Uudet yläkulmuritkin näkyy jo... Pakko kai tuo on ensiviikolla lääkäriin kiikuttataa hampaita irrottamaan ja tarkempaan korvasyyniin.

Kissan kiusaaminen taitaa olla Qapon uusi lempipuuha. Taitaa olla herra kasvanut jo sen verran isoksi, ettei sähinä ja kynsienvilautus paljoa pelota. Kieltämisestä huolimatta kissaa jahdataan, tänään ajoi sen ekaa kertaa puuhun.

Silakkavaras

25 lokakuuta 2011

Karpo maalaa

Päätin tuossa heti aamutuimaan aloittaa makkarin maalaushommat. Qapo näytti nukkuva tyytyväisenä sohvalla, joten en viitsinyt sulkea ovea. Eiköhän pikkuherra kohta kuitenkin sipsuttele huoneeseen ja heti selkä maalissa. Tulipahan syytä viedä ukkeli suihkuun, mutta sitä ennen päästiin mutalenkille, kun suihkuun oli kuitenkin mentävä.

Qapo kokeili Dalmatialaista halloween asua viikonloppua varten

22 lokakuuta 2011

Aktivointilelun salaisuus paljastui



Tilasin pari viikkoa sitten Qapolle Zooplussasta loimen ja aktivointipallon. Pari päivää olen yrittänyt herraa houkutella leikkimään pallolla, mutta lelu ei vaan tuntunut kiinnostavan. Napsi kyllä raksut lattialta, mutta luuli ilmeisesti, että minä heittelin niittä, koska namin löydettyään käpötti mamin jalkoihin tuijottamaan. Pallo on aika painava, joten ajattelin, ettei tykkää siitä siksi. Ei siis pikkukoirille soveltuva. Tänä aamuna sitten keittiössä touhutessani päätin taas täyttää pallon ja laitoin sen lattialla pyörimään. Siitähän Qapo innostui ja hokasi pian myös, että tuoltahan ne namit tulee! Ei siis ollut turha ostos.

Loimeakin kokeiltiin tänään ekaa kertaa tositoimissa, kun aamulla tuli vettä saavista kaatamalla. Hiukkasen iso taisi takki olla, mutta kyllähän tuo miekkonen tosta vielä kasvaa. Samasta syystä en viitsinyt vielä ostaa mitään kalliimpaa Hurtan tai Pompan manttelia.

Zooplussaan olen kyllä tyytyväinen, tavarat tulivat suht. nopeaan ja vielä kotiovelle toimitettuina. Kauppa on vielä kaiken lisäksi edullinen. Suosittelen! 

21 lokakuuta 2011

Qapon Blogi!

Ajattelin kokeilla koirani Qapon touhuiluista, kommelluksista ja ongelmista kertovaa blogia. Täällä varmasti myös riittää juttua siitä miten hankalaa ja hauskaa pinserin kanssa elo voikaan olla!

Jätetään juttu tällä erää vielä lyhyeen ja jätetään tarinan kerronta myöhemmäksi, sillä lenkkiaika on nyt!